Käytössä olevan koneen turvallistaminen

Suomessa on paljon koneita ja konelinjoja, joiden turvallisuustaso ei vastaa tarkasteluajankohdan turvallisuusvaatimuksia.  Ne on saatettu ottaa käyttöön jo kymmeniä vuosia sitten, aikaa ennen ensimmäistä konedirektiivin aikana tai ennen konedirektiiviuudistusta vuoden 2009 loppua.  Nämä käytössä olevat koneet ovat CE-merkitty, mutta työpaikoilla tehtävien työsuojelukierrosten yhteydessä, niistä löydetään poikkeuksetta turvallisuuspuutteita tarkasteluajankohtaan peilaten.

Nämä työsuojelukierrokset työnantaja on velvoitettu toteuttavaan työturvallisuuslaissa, jotta käytössä olevat koneet pysyisivät turvallisina työntekijöille ja työympäristössä liikkuville.

Kun käytössä olevasta koneesta havaitaan turvallisuuspuutteita, käynnistyy prosessi, jota käytetään myös uusien koneiden turvallistamisessa.  Tätä prosessia kutsutaan kolmen askeleen menetelmäksi, standardi SFS-EN ISO 12100 mukaan.  Standardit soveltuvat ja niitä pitäisi soveltaa myös käytössä olevien koneiden turvallisuuden määrittämiseen ja parantamiseen.  Näin varmistut, että toteutus täyttää ajankohdan vaatimukset.

Standardi SFS-EN ISO 12100 on kansainvälinen A-tyypin standardi, joka määrittelee peruskäsitteet, periaatteet ja menetelmät turvallisuuden aikaansaamiseksi koneita suunniteltaessa. Se määrittelee lisäksi riskin arvioinnin ja riskin pienentämisen periaatteet suunnittelijoiden avuksi tämän päämäärän saavuttamiseksi.  Näin tätä standardia on hyvä noudattaa myös käytössä olevien koneiden turvallisuusselvityksissä ja tapauskohtaisesti kohteeseen on myös sovellettava muita B- ja C-tyypin standardeja.

Käytössä olevan koneen turvallistamisessa on myös hyvä muistaa vastuut, erityisesti silloin, jos turvallistamisessa käyttää ulkopuolista palvelua.  Koneturvallisuuden ja lainsäädännön tunteva palveluntarjoaja osaa ottaa vastuukysymykset esille, myös käytössä olevien koneiden kohdalla ja näin projekti/työ saadaan oikeaoppisesti toteutettua.  Tätä asiaa koskevan artikkelin löydät täältä

 

Kolmen askeleen menetelmä

Mutta palataan alkusanojen aiheeseen, eli Mitkä nämä kolme askelta sitten ovat, joiden avulla koneiden turvallisuuteen liittyvät kysymykset tulisi käydä läpi?  Ne ovat

Askel 1: Luontaiset turvalliset suunnittelutoimenpiteet, eli poistaa vaarat tai pienentää riskitasoa puuttumalla koneen rakenneosiin ja/tai koneen ja sitä käyttävien ihmisten vuorovaikutustapaan.

Askel 2: Suojaustekniset toimenpiteet ja täydentävät suojaustoimenpiteet. Näistä esimerkkinä ovat erilaiset mekaaniset suojat ja sähköiset turvakomponentit.

Askel 3: Käyttöä koskevat tiedot, eli selvitetään, miten jäännösriskit ovat yksilöitävä koneen käyttöä koskeviin tietoihin.

 

Askel 1

Kun keskustellaan käytössä olevasta koneesta ja askeleesta 1, poikkeuksetta pohdinnassa esille nousee erilaiset lisälaitteet ja ohjausjärjestelmän muutokset, jotta käyttäjän ei tarvitse mennä vaaralliselle alueelle.  Toisinaan jo pelkästään pienillä ohjelmamuutoksilla saadaan aikaan turvallisuuden parantuminen.  Toisinaan koneeseen tehdään lisälaite, jonka seurauksena vaarallinen työtehtävä jää pois.

Askeleessa 1 saimme koneen toimimaan siten, että käyttäjän ei tarvitse puuttua koneen toimintaan muutoin kuin häiriötilanteessa.  Turvallisuus parani, mutta turvallisuuden vaatimustaso ei vielä vastaa nykypäivän tasoa, koska käyttäjällä ja työympäristössä liikkuvalla on vapaa esteetön pääsy vaara-alueelle.  Tilanne on poikkeuksetta kuvatun kaltainen, koska käyttäjät ovat poistaneet käytössä olevan koneen suojat, jotta ovat pystyneet tekemään työtään.

Askel 2

Askeleen 2 kohdalla suunnitellaan ja korjataan mekaaninen suojaus sekä tarvittaessa käytetään toteutusajankohtana markkinoilla olevia sähköisiä turvakomponentteja.  Kuvaavaa tässä vaiheessa on löytää oikeat komponentit ja ratkaisut, jotta saavutetaan tavoiteltu turvallisuustason parannus, suhteessa kustannustasoon.

Askeleen 2 kohdalla henkilön tai työryhmän on hyvä tuntea/tunnistaa laajalti markkinoilla olevat mekaaniset ja sähköiset turvallistamismahdollisuudet.  Erityisesti on hyvä tiedostaa, miten sähköiset turvakomponentit saadaan liitettyä vanhaan ohjausjärjestelmään oikeaoppisesti, sillä on rahan haaskausta käyttää kalliita turvakomponentteja, jos niitä käytetään perinteisen valokennon tilalla.  Turvapiirin eheys/luotettavuus voi olla edelleen heikolla tasolla.  Eli yksinkertaisesti: käytä ensisijaisesti sellaisia suojausratkaisuja, joiden liittäminen juuri tarkastelun alla olevaan koneeseen on järkevää.  Mielestäni erilaisten turvakomponenttien ”viljely” ei ole itsetarkoitus käytössä olevien koneiden turvallistamisessa.

Askel 3

Askeleen 3 kohdalla ”viimeistellään” turvallistamisprosessi.  Askeleissa 1 ja 2 teimme toimenpiteitä, jotta käyttäjän ei tarvitse mennä vaaralliselle alueelle ja toisaalta estimme pääsyn vaarakohteeseen tai valvoimme vaarallista aluetta.  Askeleessa kolme kerromme käyttäjälle ja työtilassa liikkuville, millaisia vaaroja koneessa on, ohjeistamme toimimaan, kenties ääni-/valohälytyksin jne.  Puhutaan myös jäännösriskeistä.  Olennaista näissä kolmessa askeleissa on, että joka askeleessa nähdään mitä tehdään ja miksi.  Myös se käy ilmi, että miksi vaaralle ei vaiheiden 1 ja 2 osalta tehty, vaan vaara/riski tai osa riskistä jäi vaiheeseen 3 jäännösriskinä ja tämän vaiheen osoittamia toimenpiteitä odottamaan.

 

 

Käytössä olevien koneiden turvallisuuden parantumisessa ratkaiseva asia on

  1. Tehdään turvallisuutta parantavia toimenpiteitä.
  2. Jatkon ja kunnossapidon kannalta helpottaa suunnattomasti, kun riskit ja toimenpiteet ovat dokumentoitu.
  3. Jos työnantaja käyttää turvallistamisprojektissa ulkopuolista palvelua, on hyvä sopia ennen aloittamista toimijoiden vastuut ja roolit.

BluePlan on erikoistunut käytössä oleville koneille turvallistamiseen.  Etsimme yhdessä juuri sinun käytössäsi olevaan koneeseen oikeanlaiset suojausratkaisut, toimitamme suojat ja asennamme ne vaatimustenmukaisesti käyttöön.  Lopuksi annamme toteutuksesta vaatimustenmukaisuustarkastuksen dokumenttina turvallisuustasosta.

 

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy olla kirjautunut, jotta voit jättää kommentin.